KKO:1984-II-122
- Keywords
- Vahingonkorvauslaki - Korvattava vahinko - Henkinen kärsimys
- Year of case
- 1984
- Date of Issue
- Register number
- R83/583
- Archival record
- 4736/83
- Date of presentation
Ks KKO:1977-II-104 , KKO:1983-II-8 ja KKO:1998:67
Vanhempien vaatimus saada tuottamuksellisella rikoksella lapsen kuoleman aiheuttaneelta korvausta lapsen kuolemaa seuranneen järkytyksen aiheuttamasta henkisestä kärsimyksestä hylätty lakiin perustumattomana.
II-jaosto
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Virallisen syyttäjän ja Toimi A:n asianomistajana C:tä vastaan tekemästä syytteestä sekä Toimi A:n ja Terttu B:n C:tä ja kommandiittiyhtiö D:tä vastaan ajamasta kanteesta Tampereen RO p. 11.10.1982 oli lausunut selvitetyksi, että kommandiittiyhtiö, jonka toimitusjohtaja C oli, oli lokakuussa 1981 kaivauttanut Tampereella yhtiön osoitteessa Vestonkatu 15 sijaitsevan teollisuuskiinteistön pihamaalle noin 13 metrin etäisyydelle läheisestä Pulkkisenkadusta 3,20 metrin pituisen, 2,30 metrin levyisen ja 1,75 metrin syvyisen jyrkkäreunaisen sadevesikaivannon. Kaivantoa ei ollut peitetty eikä aidattu, eikä teollisuuskiinteistön piha-alueen ja Pulkkisenkadun välillä ollut aitaa eikä sanottavaa ojaa tai muutakaan estettä kaivannolle pääsemiseksi. Pulkkisenkatu 2 sijaitsevassa talossa asunut 4-vuotias Ari A oli 28.4.1982 lähtenyt kotipihastaan hänet oli noin tunnin kuluttua katoamisestaan löydetty hukkuneena edellä kerrotusta kaivannosta ja sairaalaan toimitettuna todettu kuolleeksi.
RO oli katsonut, että C kommandiittiyhtiön toimitusjohtajana oli kerrotulla menettelyllään sellaisen paikan ääreen, missä ihmisiä tavallisesti liikkui, jättänyt kaivannon peittämättä ja aitaamatta niin, että siitä oli syntynyt muille vaaraa, ja siten huolimattomuudellaan aiheuttanut Ari A:n kuoleman.
RO oli tuominnut C:n rangaistukseen yksin teoin tehdystä kaivannon suojaamatta jättämisestä ja kuolemantuottamuksesta mutta hylännyt lakiin perustumattomina Toimi A:n ja B:n vaatimukset C:n ja yhtiön velvoittaneen järkytyksen aiheuttamasta henkisestä kärsimyksestä Toimi A:lle 10.000 markkaa ja B:lle 5.000 markkaa. Yhtiö oli yhteisvastuullisesti C:n kanssa velvoitettu suorittamaan Toimi A:lle ja B:lle sekä jutussa myös asianomistajina kuulluille ja kantajina olleille Ari A:n sisaruksille yhteisesti korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista 2.500 markkaa.
Turun HO, jonka tutkittavaksi Toimi A, B, C ja yhtiö olivat saattaneet jutun, p. 16.6.1983 oli perusteluissaan todennut, että Toimi A ja B olivat siinä määrin järkyttyneet RO:n päätöksessä selostetun lapsensa kuoleman johdosta, että Toimi A, joka oli ollut läsnä lasta nostettaessa vedestä ja antanut tälle tuloksettomasti tekohengitystä sekä joutunut sen jälkeen jatkuvasti näkemään asuntoonsa kuolinpaikan, oli joutunut antamaan asuntonsa myyntiin ja ettei B ollut järkytyksensä vuoksi neljään kuukauteen voinut käydä työssä sekä että näitä Toimi A:n ja B:n ilmoituksia ei ollut osoitettu virheellisiksi. HO oli katsonut, että Toimi A:lle ja B:lle näin aiheutunut henkinen kärsimys oli verrattavissa vahingonkorvauslain 5 luvun 2 §:ssä tarkoitettuun kipuun ja särkyyn.
Edellä mainituilla perusteilla HO oli velvoittanut C:n ja yhtiön yhteisvastuullisesti suorittamaan korvaukseksi kipuun ja särkyyn verrattavasta henkisestä kärsimyksestä Toimi A:lle 10.000 markkaa ja B:lle 5.000 markkaa, joiden korvausten osalta C oli vahingonkorvauslain 6 luvun 2 §:n nojalla vastuussa vain siitä määrästä, jota ei voitu saada yhtiöltä. Muulta osalta RO:n päätös oi jäänyt pysyväksi.
C ja yhtiö pyysivät valituslupaa ja hakivat muutosta HO:n päätökseen vaatien, C syytteen hylkäämistä ja kumpikin vahingonkorvausvaatimusten hylkäämistä.
KKO myönsi C:lle ja yhtiölle valitusluvan henkisestä kärsimyksestä tuomitun korvauksen osalta ja hylkäsi hakemuksen muilta osin. Toimi A ja B antoivat heiltä pyydetyt vastaukset muutoksenhakemukseen.
KKO p. katsoi, ettei Toimi A:lle ja B:lle RO:n päätöksessä selostetuista yhtiön toimenpiteistä ja C:n syyksi luetuista teoista johtuneesta lapsen kuolemasta aiheutunutta järkytystä voitu pitää vahingonkorvauslain 5 luvun 2 §:n mukaan korvattavana henkilövahinkona. Toimi A ja B eivät muullakaan perusteella olleet oikeutettuja korvaukseen henkisestä kärsimyksestä.
Sen vuoksi KKO muutti HO:n päätöstä siten, että C ja yhtiö vapautettiin velvollisuudesta suorittaa henkisestä kärsimyksestä Toimi A:lle tuomittua 10.000 markan ja B:lle tuomittua 5.000 markan korvausta. Yhtiö vapautettiin myös suorittamasta oikeudenkäyntikuljen korvausta Toimi A:lle ja B:lle. Tämän vuoksi C:n yhteisesti Toimi A:lle, Ari A:n sisaruksille sekä B:lle maksettavaksi tuomitusta 2.500 markan oikeudenkäyntikulukorvauksesta jäi yhtiön yhteisvastuullisesti C:n kanssa suoritettavaksi määräksi 1.500 markka ja loput C:n yksin vastattavaksi.
Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot
Ylimääräinen oikeusneuvos Setälä: Toimi A ja B eivät ole näyttäneet, että heille lapsensa kuolemasta aiheutunut järkytys olisi ollut sellainen, että sitä olisi pidettävä vahingonkorvauslain 5 luvun 2 §:n mukaan korvattavana henkilövahinkona. Toimi A ja B eivät muullakaan perusteella ole oikeutettuja korvaukseen henkisestä kärsimyksestä. Näillä perusteilla yhdyn KKO:n päätöslauselmaan.
Oikeusneuvos Takala oli samaa mieltä kuin ylimääräinen oikeusneuvos Setälä.
Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Ailio, Nikkarinen ja Aro